­

CSI 143: Here we go.

by - 10/11/2014 09:00:00 AM








CSI case file 143, here you go. This was the deepest case ever, raised a lot of thoughts, and if you read a little further you can see why.
Evidence: mixed media background, pen work, circles.
Topic: Document something that's on your mind--something that you're obsessed with, something that's weighing on your mind, etc.My journaling (once again, hidden: written to the backside of the paper) tells my current thoughts about my dear hobby, riding. Some of you might know my horse passed away last spring and ever since then I've been riding my friends horses. Of course it's fun! I don't have to carry the whole responsibility what having a horse brings. Don't need to think what she/he eats, how much she/he gets exercise, don't have to worry about money and insurances. But wait! I do miss all that!
Obviously, after many, many years of being at the stable like every night this horseless life felt very liberating, at first. But now, after five months I really need to have that special bond with a horse!
The other thing that is on my mind is that the stable where my daughter goes every week is moving to another city. How sad is that. You can imagine our feelings, especially my 6-year-old daughters feelings when I had to told her about it. I mean, this is another big sad thing in the same year. Luckily she has the biggest heart, filled with hope of a little girl.
So... I have big plans at the moment, and I hope to tell you more about it very soon! I can cope without a horse, but I don't want to do that to my sweet daughter. Or am I just making excuses ;)

CSI haaste numerolla 143, olkaapa hyvät. Tämä oli ehdottomasti syvällisin haaste mitä olen tähän mennessä tehnyt. Herätti paljon ajatuksia ja jos luet edemmäs niin huomaat miksi.
Todistusaineistosta poimin sekatekniikka taustan, kynäilyä ja ympyröitä. Aiheeksi päätin kirjoittaa jostain joka painaa mieltäni.
Tarinointini (piilotettuna takapuolelle) kertoo tämän hetken ajatuksiani rakkaasta harrastuksestani. Jotkut teistä ehkä muistavatkin, että pitkäaikainen hevosystäväni kuoli viime keväänä ja siitä lähtien olen ratsastellut ystävieni hevosilla. Ja se on tottakai hauskaa! Minun ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta mitä hevosen pito tuo tullessaan. Ei tarvitse huolehtia syömisistä, ei liikunnasta, ei rahasta ja vakuutuksista. Mutta hei! Mä kaipaan sitä!
Luonnollisesti monen, monen tallilla vietetyn vuoden jälkeen hevosettomuus tuntui alkuun varsin vapauttavalta. Mutta nyt viiden kuukauden jälkeen todella kaipaan ystävyyttä ja ymmärrystä hevosen kanssa.
Toinen huolta herättävä asia on tyttäreni ratsastustallin muutto toiseen kaupunkiin. Se on tavattoman surullista. Muutto jo itsessään, mutta se kuinka kuusivuotias ottaa sen kun takana on vielä keväinen luopuminen yhteisestä perheenjäsenestä. Onneksi tyttärellä on iso sydän täynnä toivoa ja lapsen iloa.
Joten... Isoja suunnitelmia on tekeillä ja toivon että saan kertoa niistä teille hyvin pian! Itse selviydyn kyllä hevosettomana, mutten halua pimittää tyttäreltä rakasta harrastusta. Vai onkohan se vain tekosyy ;)

Materials used: American Crafts, Studio Calico, Liquitex, Tattered Angels, Ranger.

You May Also Like

2 kommenttia

  1. This is so cool, I love how you have used the colours and all the creative details. Hoping the best for you, Your daughter and horses :)

    ReplyDelete

Your time to visit my blog and leave a comment is truly appreciated. Thank you!